Vuodesta 1982 sama perhe, sama ovi. Kiipeilykallioita, piilotettuja poukamia, tavernoja — kaikki kävelymatkan päässä.
Kalymnos on Välimeren viitepiste urheilukiipeilylle. Italialainen Andrea di Bari pultasi ensimmäiset neljäkymmentä reittiä vuonna 1996. Kolme vuosikymmentä myöhemmin saarella on yli kolmetuhatta viisisataa reittiä, joita enimmäkseen ylläpitävät kiipeilijät omalla ajallaan, joitakin Kreikan armeija porapultaa vuosittain harjoituksissaan. Kalkkikivinen stalaktiittinen drapeeraus valuu kuin urkujen pillit luolien katoista. Kaatunutta valtavaa luolaa. Reittejä mereltä huipulle, joilta varmistajasi kuulee aallot.
Ibiscuksesta jokainen tärkeä sektori on kahdenkymmenenviiden minuutin matkan päässä autolla tai skootterilla. Kahdeksan niistä viidentoista minuutin sisällä. Kausi kestää kahdeksan kuukautta — maaliskuusta marraskuuhun lyhyellä kesätauolla pelkästään varjoisten luolien hyväksi — ja lokakuu on se kuukausi, josta jokainen kiipeilijä kirjoittaa kotiin.
Ibiscus on rakennettu kiipeilijöille, joille myös seinän ulkopuoliset tunnit merkitsevät. Oma keittiö jokaisessa huvilassa — palautumispastaa, espresso auringonnousuun, rytmin valitset itse. Parvekkeella tilaa kuivata köydet ja mankkaiset paidat. Vuodesta 1982 saman kallion vieressä — kysy perheeltä, mikä sektori sopii perjantain meltemiin.
Kalymnoksella on yhdeksän tutustumisen arvoista rantaa. Mikään ei ole pitkä eikä komea. Kaikilla on oma luonteensa, ja paras riippuu päivästä.
Pikkukiveä ja hienoa hiekkaa, matala reunalta, tarpeeksi syvä todelliseen uintiin kahdenkymmenen vedon päässä. Turvallinen lapsille. Aurinkovarjot ja sohvat takana olevien tavernoiden luona. Telendos suoraan edessä. Aurinko laskee saaren taakse neljännestä yli seitsemän syyskuun lopussa — kerromme, että illallinen kannattaa suunnitella sen mukaan. Ainoa rehellinen valitus: elokuun päivät, jolloin kivet kuumenevat niin, että pitää hypellä.
Kymmenen minuuttia pohjoiseen polkua pitkin. Pieniä kiviä, kaksi rantabaaria, kesällä uimavalvoja, ja kaiki-laituri, josta Telendoksen vene lähtee kuudesti päivässä. Kapeampi kuin Massouri. Parempi uimiseen, kun etelätuuli rikkoo rantamme.
Tuotu hiekka Plakan puolella. Hiljaisuus. Kuuma elokuussa, koska saari pitää iltapäivän auringon. Kolme tavernaa, ei autoja, vuohipolku Agia Triadan raunioille. Rantaan, jolle viet kirjan.
Harmaakivinen vuono korkeiden kallioiden välissä. Taverna mäen päällä, tamariskipuita varjoon alla. Kylmä vesi. Valokuvan ranta. Olet siellä yksin tiistaina kesäkuussa.
Puoli tuntia veneellä Pothiasta. Turkoosinsininen näyttää photoshopatulta mutta ei ole. Yksi kylä, kolme tavernaa, sataman pituinen ranta. Päivävene lähtee kello 9, palaa 16:30, noin viisitoista euroa edestakaisin.
Kolmekymmentä minuuttia pohjoiseen. Kaksi tavernaa, yksi satama, kirkas vesi. Viimeinen pysähdys asfalttitiellä ennen kuin saari muuttuu kunnolla villiksi.
Pieni puolikuu Massourin ja Myrtiesin välissä. Paikallisten suosikki, yksi hyvä kalatavema, ilmaiset aurinkopatjat, jos syöt siellä.
Sekoitettu hiekkaa ja kiveä, saaren eteläpuoli. Ravintolat takana, jyrkkä pudotus. Vilkkaampi kuin pohjoisen rantamme.
Kaksikymmentä minuuttia etelään. Syrjäinen, tuulinen, järjestäytymätön, tamariskin varjo. Ota pyyhe ja vesi mukaan. Ei palveluita.
Pothiassa toimii kaksi arvostettua PADI-sukelluskoulua, jotka järjestävät päiväretkiä itärannikon hylyille, drift-sukelluksia Kalymnos–Telendos-kanavaan ja Pserimoksen suojeltuun merialueeseen. Näkyvyys jopa kaksikymmentäviisi metriä tyyninä päivinä.
Kursseja Open Waterista Divemasteriin, kreikkalaiset kouluttajat puhuvat englantia, ranskaa ja italiaa, varusteet sisältyvät. Varaa suoraan sukelluskeskuksesta — kysy meiltä WhatsAppissa, mistä sen löydät.
Ilmainen snorklaus Massourin rannalta palkitsee hitaan aamun — pieniä kaloja, mustekaloja litteiden kivien alla, merisiilejä (laita kengät jalkaan) ja kymmenen metrin selkeä näkyvyys suurimman osan kaudesta. Maski, snorkkeli ja räpylät kulmakaupasta.
Kalymnoksella on postikorttipaikkansa ja hiljaiset palkintonsa. Tässä viisi paikkaa, jotka ovat aamun, iltapäivän tai kokonaisen päivän arvoisia — niiden tavernoiden kera, joihin oikeasti lähetämme ihmisiä.
Kylämme. Monta tavernaa, leipomoita, kiipeilykauppa ja pieni market lyhyen kävelyn päässä — ja Telendoksen auringonlasku, joka yhä keskeyttää keskustelun.
Saaren satama ja hallintokeskus. Värikkäät talot rinteelle pinottuna, arkeologinen museo (vanhat sienisukelluksen työkalut), merimuseo (Floridan diasporan tarina), rantabulevardi, joka on täydellinen kello kahdeksalta aamulla ja taas kello kahdeksan illalla.
Sitruspuulaaksoa, joka kaiverretaan vuoreen ja päättyy kapeaan siniseen lahdelmaan. Tunnin ajomatka Ibiscuksesta. Lounas viiniköynnöspergolaisessa tavernassa sitrushedelmien keskellä — pyydä talon valkoviini ja mitä tahansa on grillissä. Haista kukat huhtikuun lopussa.
Hiljainen saari kymmenen minuuttia salmen yli. Kolme tavernaa, joista yksi auki vain lounaaksi. Ei autoja, ei skoottereita, Agia Triadan rauniot vuohipolkua pitkin. Mene päiväksi, ota kirja mukaan, tule 16:30 veneellä takaisin.
Hiljainen pohjoissatama. Kaksi tavernaa. Saman aamun merenelävät. Aja ylös aikaisille illallisille ja palaa tyhjällä tiellä.
Ilmainen tunnin kävely Pothian yläpuolella olevaan bysanttilaiseen linnaan. Auringonlaskunäkymät koko etelärannikolle. Ota vettä mukaan.
Yksi kerros hellenistisiä löytöjä, yksi kerros sienisukelluksen työkaluja — kivipainoja, kypäriä, köysitikkaat, joilla sukeltajat vedettiin ylös. Neljäkymmentä minuuttia riittää.
Ilmainen. Tunti ylös, puoli alas. Bysanttilaisia raunioita, koko etelärannikko levitettynä allasi, auringonlasku jos ajoitat oikein.
Pappi heittää ristin Pothian satamaan. Nuoret miehet sukeltavat kylmään veteen sitä hakemaan. Ainoa talvitapahtuma, jonka takia kannattaa lentää.
Neljätoista huvilaa. Viisikymmentä metriä rannalle. Jokainen parveke kohti Telendosta.
